23. toukokuuta 2019

Wanaka – Ilmainen maisemalento ja upeita vuoristomaisemia

Wanaka-5

Wanaka-1

Wanaka-10

Wanaka-4

Wanaka-7

Wanaka-11

The Wanaka tree

Wanaka-12

Wanaka-13

Wanaka-19

Wanaka-23

Wanaka-18

Wanaka-21

Wanaka-27

Wanaka-26

Wanaka-28

Wanaka-25

Wanaka-15

Edellisten päivien pettymysten putken jälkeen Franz Josefissa Wanaka pääsi ylittämään odotukset!

Wanaka on ihana pieni kaupunki Eteläsaaren keskikohdilla, noin tunnin matkan päässä Queenstownista pohjoiseen. Queenstown on myös ihana, mutta siellä on todella paljon turisteja ja korkea hintataso. Wanaka onkin kiivien keskuudessa tunnettu parempana versiona isommasta naapuristaan, ja ymmärrän kyllä miksi! Valitettavasti vietin kaupungissa kuitenkin alle vuorokauden rajallisen aikatauluni vuoksi. Vasta tässä vaiheessa minua alkoi ensimmäisen kerran harmittamaan, että olin suunnitellut aikatauluni etukäteen, sillä olisin erittäin mieluusti viettänyt täällä enemmänkin aikaa ja ottanut sen pois jostain muusta...

Wanakassa oli ihanan kotoisa fiilis. Kaupunki oli pieni ja uskomattoman kaunis, mutta silti juuri sopivan vilkas. Parasta oli kuitenkin ihmiset. Täällä minusta nimittäin tuntui siltä, että olen varmaan tavannut muutaman kuukauden aikana Uudessa-Seelannissa enemmän ihmisiä kuin Suomessa muutaman viime vuoden aikana.

Hostelliin asettumisen jälkeen menin tapaamaan host-perheeni poikaa, joka asuu kyseisessä kaupungissa. Oli hauskaa jutella hänen ja hänen kavereidensa kanssaan reilu tunti viinilasillisen äärellä, sain samalla myös hyviä vinkkejä Wanakaan ja Queenstowniin tutustumiseen. Kaupungilla kävellessäkin törmäsin koko ajan tuttuihin Stray-bussin matkustajiin, oli jotenkin niin ihanaa ja niin absurdia pysähtyä muutaman minuutin välein vaihtamaan muutama sana sattumalta tavattujen tuttujen kanssa, kun on ollut kaupungissa vasta muutaman tunnin! <3

Ensimmäisissä kuvissa näkyvä puu on varmaan yksi maailman tunnetuimpia ja kuvatuimpia. Oletko nähnyt sen ennen? Puun nimi on luovasti The Wanaka Tree. Jotenkin hassua, miten yksi puu voi olla niin suosittu, mutta kävin tietysti nappaamassa omatkin versioni. :D 

Wanakan siistein ja varmasti koko reissun suurin extempore-aktiviteetti tapahtui seuraavana aamuna. Saimme halutessamme valita aamun aktiviteetin muutamasta eri vaihtoehdosta, ja itse olin iloisena menossa valloittamaan erään vuorenhuipun ja sen jälkeen eräänlaiseen illuusiomuseoon. Bussissa muutama päivä sitten tapaamani chileläispoika alkoi kysellä aamun suunnitelmistani ja onko ne jo varattu. "Öö, ei, kuinka niin?" Hänellä oli tarjolla ilmainen matkustajapaikka pienlentokoneen takapenkillä. Siellä oli nimittäin "Learn to fly" -niminen kokemus, jossa siis pääsi itse ohjaamaan pienlentokonetta, ja kaverin sai ottaa mukaan! Itse en siis pääsisi puikkoihin, mutta takapenkille maisemia katselemaan. Ilmainen maisemalento vuorten ja järvien yläpuolella, upealla säällä hieman auringonnousun jälkeen ja koneessa vain kolme ihmistä. Arvatkaa vaan, mietinkö sekuntia pidempään suostumista? Tottakai lähden!

Tämä helpotti aika paljon pettymystä toissapäivänä perutusta helikopterivaelluksesta, sillä en aiemmin ollut käynyt myöskään pienkoneen kyydissä. Lentokentällä minun olisi varmaan pitänyt olla edes hieman jännittynyt, mutta hypin innosta koko odotusajan! Koneen sisällä oli yllättävänkin turvallinen olo. Pieni kone tuntui jopa huomattavasti vakaammalta ja turvallisemmalta kuin isot matkustajakoneet, vaikka laskeutuminenkin oli nurmelle. Nautin täysin rinnoin kolmeen suuntaan avautuvista ikkunoista ja kamera lauloi yhtä soittoa koko 20 minuuttisen lennon ajan. Oli myös hauska seurata Diegon innostuneita reaktioita, lentsikan ohjaaminen on varmaan ollut aika monen pikkupojan unelma... :D

Olin tietenkin varautunut siihen, että tullaan vähän kääntyilemään ilmassa ehkä normaalia jyrkemmin ja enemmän, mutta mitään isompia temppuiluja en osannut odottaa. Lennon loppuvaiheessa teimme kuitenkin 360 asteen käännöksen ilmassa siten, että lentokoneen toinen siipi osoitti maata kohti ja koneeseen kohdistui 2 G:n voima (näin erittäin epätieteellisesti selitettynä). Tämä kääntyminen ja paineen tunne kesti muutaman sekunnin, ja siinä parin sekunnin kohdalla ehkä hetken mietin että toivottavasti lentäjä nyt oikeasti osaa hommansa ja itse pystyn pitämään kamerastani kiinni. Haha, mutta hyvin meni, ja sekin oli todella siisti kokemus! 

Muutaman päivän päästä olin uudelleen pienlentokoneen kyydissä, mutta sillä kertaa laskeutuminen oli vähän jännempi... ;) 

Mikä on siistein juttu, minkä olet tehnyt ihan extempore? 

20. toukokuuta 2019

Franz Josef - koko reissun suurin pettymys...

Franz Josef-16

Franz Josef-15

Franz Josef-6

Franz Josef-7

Franz Josef-5

Franz Josef-13

Franz josef nature

Franz Josef-10

Franz Josef-12

Franz Josef-8

Franz Josef-1

Franz Josef

Franz Josef-2

Franz Josef-19

Äh, koko paikan nimen ajatteleminen saa mieleen erittäin voimakkaita turhautumisen tunteita, ja tässä vaiheessa jo hieman huvittuneisuuttakin. Täällä nimittäin meni niin moni asia pieleen...

Sadehan ei täällä sinänsä ole mikään yllätys, sillä alueella sataa keskimäärin viisi metriä vuodessa. Ennätys taitaa olla lähempänä kymmentä metriä. Vertailun vuoksi Suomen vuotuinen sademäärä on  keskimäärin 60 senttimetriä. Ensimmäisenä päivänä sää olikin aika surkea, mutta toisena päivänä sentään näimme vuoret!

Toisen päivän, eli sunnuntain piti olla yksi elämäni parhaista (ja kalleimmista...) päivistä, sillä olin varannut SEKÄ helihiken ETTÄ laskuvarjohypyn! Näiden ei alunperin todellakaan ollut tarkoitus tapahtua samana päivänä, mutta varasinpa ne kuitenkin, ajatellen että ehkä edes toinen sitten toteutuu.

Aamulla suurin osa porukastamme meni tekemään Helihiken, eli heidät lennätettiin helikopterilla vuoren päällä olevalle Franz Josef glacierille. Siellä he saivat seikkailla upeassa jäämuodostelmassa ja nähdä upeita maisemia helikopterin kyydistä!

Itsehän olin kuitenkin bongannut hyvän -20%:n tarjouksen iltapäivän lennosta. Kuinka ollakaan iltapäivää kohden sää kuitenkin alkoi muuttumaan pilvisemmäksi. Menin kuitenkin tekemään check in:iä, ja siellä he sanoivat, että lento toteutuu kyllä. Ehdin ottaa yhden erittäin iloisen askeleen lomakkeen kanssa, ennen kuin virkailija ilmoitti minulle Helihiken olevan peruttu. Kiva, tätä en sitten ehtinyt enää yrittämään uudestaan, mutta ei voi mitään.

Parastahan tässä oli se, että olin tosiaan varannut itselleni laskuvarjohypyn saman päivän aamulle, joten siitä johtuen en voinut tehdä Helihikeä aamulla. Aamulla sää oli kuitenkin hyvä helikoptereille, muttei laskuvarjohypylle. Iltapäivällä laskuvarjohyppy olisi onnistunut, mutta aamulla taas ei, sillä paikat sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistaan ja sää saattaa näissä olla hyvinkin erilainen. Jos siis olisin varannut vain jommankumman näistä aktiviteeteista, olisin päässyt sen toteuttamaan.

Lähdimme sitten kuitenkin Ryannen kanssa edes kävelemään lyhyen metsäreitin kansallispuistoon. Mietimme, että miksi ihmeessä kaikki menevät sinne bussilla, kun kartan mukaan matkaa on vain parisen kilometriä! Niinpä lähdimme kävelemään, mutta se tie ei vain koskaan tullut määränpäähänsä. Jossain vaiheessa kaverini jo luovutti ja lähti takaisin hostellille, mutta itse uskoin vakaasti että tässä vaiheessa määränpäähän on jo lyhyempi matka kuin hostellille. No ei ollut, ja lopulta kävelin lähes 10 kilometriä kansallispuiston parkkipaikalle. Sinne päästyäni olikin sitten jo niin myöhä ja olin aivan poikki, että otin vain seuraavan, kalliin bussin takaisin hostellille. Siellä sitten joku kertoi meille, että kartan alalaidassa on pikkuprintti, mikä kertoo että se parin kilometrin pituiseksi piirretty tie ei muuten sitten ole samassa mittakaavassa muun kartan kanssa...

Onneksi hostellille oli sentään sauna, mihin pääsisin rentoutumaan ja nauttimaan löylyistä useamman kuukauden jälkeen! Paitsi että ei ollut, saunan huoltopäivä sattui olemaan juuri silloin.

Meillä kuitenkin oli vielä mahdollisuus tehdä laskuvarjohyppy seuraavana aamuna! Joten heräsin viideltä aamulla pakkaamaan ja valmistautumaan erittäin aikaiseen lähtöön. Ennen auringonnousua olimme jo pikkubussissa, valmiina hyppäämään alas lentokoneesta! Sää oli vielä hieman liian pilvinen, mutta parani koko ajan. Niinpä meille annettiin ohjeistus, ja olimme täysin valmiita vetämään hyppyvarusteet päälle heti, kun pilvet väistyvät tarpeeksi. Tähän ei pitänyt arvioiden mukaan mennä kuin puoli tuntia. Odotimme tunnin, ja toisenkin. Voitte kuvitella sen jännittyneen ilmapiirin, kun kymmenen nuorta valmistautuu laskuvarjohyppyyn!

Mutta, pilvet eivät väistyneet, vaan alkoi sataa. Silloin järjestäjät vihdoin luovuttivat, ja meidän piti lähteä bussilla seuraavaan kohteeseen. Kaikki se stressaaminen, jännittäminen, valmistautuminen, odottaminen ja ennen viittä herääminen oli siis täysin turhaa! Päivän huipuksi menimme vielä tunniksi vaeltamaan, siellä sateessa.

Mutta, huomattavasti huonomminkin olisi voinut mennä! Nimittäin vain pari päivää sen jälkeen, kun olimme lähteneet kaupungista, sinne iski oikein kunnon kaatosade ja myrsy. Tämän seurauksena Franz Josefin ja Fox Glacierin välillä oleva silta romahti. Ja koska kyseessä on ainut Eteläsaaren länsirannikkoa pitkin menevä tie ja maasto on erittäin vuoristoista, oli kiertotie erittäin pitkä. Tarkemmin sanottuna kymmenen (10!!!) tuntia! Ja siihen vielä lisäksi tauot. Normaalisti matka kestää alle 4 tuntia. Voinette siis kuvitella, ettei myöhemmin tavatuilla perässämme tulleilla reissaajilla myöskään olleet kovin iloiset kokemukset paikasta. Lisäksi tapahtuma tietenkin aiheutti isoja tappioita myös alueen yrityksille, kun matkailijat eivät tietenkään halunneet ajaa satoja kilometrejä edestakaisin. Sen sillan korjaamiseen meni useampi viikko.

Olisiko teillä jaettavana pieleen menneitä reissukokemuksia?

16. toukokuuta 2019

10 vinkkiä henkilökuvaukseen - osa 2

Vinkkejä ihmisten kuvaamiseen-32

Tämän postauksen ensimmäinen osa on julkaistu jo lähes neljä vuotta sitten, ja siitä toivottiin jatkoa jo silloin. No, hieman venähti, mutta tein tämän valmiiksi jo ennen lähtöäni Uuteen-Seelantiin. Neljässä vuodessa olen onneksi itsekin kehittynyt sen verran, että jouduin tämän postauksen kuvien lisäksi ottamaan uudet kuvat myös siihen edelliseen osaan, jotta kehtaan linkata sen tähän. :D

Yrityksen myötä olen kuvannut kymmeniä erilaisia ihmisiä, ja nykyään kuvaankin enemmän ihmisiä kuin luontoa. Toivottavasti näistä oppimistani asioista olisi hyötyä myös muille! Ja kyllä, ennen kuin kukaan ehtii pahoittaa mieltään, nämä eivät tosiaan ole mitään ehdottomia sääntöjä, joita itsekään aina noudattaisin, vaan hyödyllisiä vinkkejä, jotka kannattaa pitää mielessä.

Ensimmäinen osa löytyy täältä: 10 vinkkiä parempiin kuviin ihmisistä

Vinkkejä ihmisten kuvaamiseen-2


1. Muista alkulämmittely

Itse tykkään yleensä aloittaa kuvaukset hieman "lämmittelemällä", ja ottamalla aluksi kokokuvia vähän kauempaa. Myös sellaiset poseeraukset, joissa ei tarvitse katsoa kameraan, toimivat hyvin alkujännityksen lieventämiseen. Näistä on sitten helpompi siirtyä lähikuviin ja "vaikeampiin" poseerauksiin.

2. Etsi poseerausideoita ja tutustu kuvauspaikkaan

Varsinkin, jos menet kuvaamaan entuudestaan tuntematonta ihmistä, kannattaa ennen kuvauksia miettiä jo valmiiksi muutamia ideoita poseerausten ja kuvauspaikkojen suhteen. Kuvauspaikkaan kannattaa tutustua etukäteen ainakin netistä, mutta mieluiten myös ihan paikan päällä käymällä. Varsinkin, jos kuvaukselle on varattu rajallisesti aikaa, et varmaankaan halua käyttää sitä kuvauspaikkojen etsimiseen? Puhelimeen on hyvä tallentaa muutamia kuvia erilaisista poseerauksista, jotta blackoutin iskiessä voit turvautua niihin ja jotta muistat myös toteuttaa niitä kaikkia hyviä ideoita, joita olet nähnyt! Instagramin arkistointitoiminto toimii tähän tarkoitukseen hyvin ja itse olen lisäksi etsinyt netistä kuvia sekä koonnut niitä kollaaseiksi aihealueittain ja tallentanut sitten puhelimeen.

3. Pää ja vartalo eri suuntiin

Varsinkin, kun haluat mallin katsovan suoraan kameraan, ei kuvaa yleensä kannata ottaa aivan kohtisuoraa edestä päin. Sen sijaan kannattaa pyytää mallia kääntämään kroppaansa hieman oikealle tai vasemmalle, ja vain kasvot kameraan päin. Älkää kysykö millä perusteella, mutta tämä sekä näyttää paremmalle että tuntuu mukavammalle niin mallille kuin kuvaajallekin.

sivu


4. Nojaaminen, istuminen tai kävely toimivat aina

Pelkkä erilaisissa asennoissa seisominen voi tuntua vähän tylsältä, mutta etkö keksi muutakaan? Johonkin nojaaminen, istuminen tai ihan vain kävely toimivat aina! Nämä on myös helppo neuvoa kuvattavalle. Varmaan puolissa kuvistani tapahtuu jotain näistä kolmesta :D

5. Mieti käsien paikka

Kädet kulkevat mukana koko ajan, mutta kuvattaessa ollessa ne tuntuvat aina olevan väärässä paikassa tyhmän näköisesti. Vai olenko muka yksin tämän ongelman kanssa? Jos kuvaajana huomaat, että malli ei oikein tiedä, miten käsiään pitäisi, auta miettimään, mikä näyttäisi hyvältä. Helpointa olisi keksiä käsille jotain tekemistä; ottaa kiinni jostain oksasta, pitää kukkaa, nojata johonkin, laittaa kädet taskuun...

6. Etsi kuviin kolme kerrosta

Liian usein kuvaan tulee löydettyä vain kohde ja sille tausta, mutta etualalla ei olekaan mitään. Kuvasta tulee kuitenkin heti paljon mielenkiintoisempi ja kirjaimellisesti moniulotteisempi, jos myös kohteen etualalla on jotain. Esimerkiksi puita, kasveja, maata, jotain. Joskus kannattaa kokeilla ottaa vaikkapa puun lehti tai jokin muu kasvi ihan lähelle linssiä, jolloin siitä saa kivan utuisen blurrin kuvaan luomaan tunnelmaa ja korostamaan kohdetta.

Vinkkejä ihmisten kuvaamiseen-33
Pidin linssin yläpuolella lehteä, jonka huomaa parhaiten oikeasta ylänurkasta. Lisäksi Iinan edessä on lehtiä, joita ilman kuva olisi aika paljon tylsempi.


7. Juttele, vaikkei olisikaan mitään asiaa

En ehkä normaalisti ole mikään maailman puheliain tyyppi, mutta kuvauksissa yritän aina puhua mahdollisimman paljon. Myös kuvatessa, vaikka se vaatiikin keskittymistä. Ja myös silloin, vaikkei olisi mitään varsinaista asiaa. Selitä, mitä teet ja miksi, kehu mallia, anna parannusehdotuksia, kunhan puhut jotain tunnelman keventämiseksi. Itse ainakin mallina tuntisin oloni kiusaantuneeksi, jos kuvaaja vain olisi hiljaa.

8. Käsittele ihon sävyt kuntoon

Jos omistat Lightroomin tai jonkin muun kuvankäsittelyohjelman (ilmaisohjelmista tämä onnistuu ainakin Polarrilla), jonka avulla pystyy säätämään yksittäisiä värejä, kannattaa käyttää tätä toimintoa myös ihonsävyjen korjailuun. Vähän huono valo tai reilu kuvankäsittely saattavat saada ihon näyttämään epäluonnollisen väriseltä, mutta tämä on helppo korjata oranssia sävyä säätämällä. Myös punaisuutta on helppo häivyttää vetämällä punaisen huea vihreän puolelle. Kalpeutta saa helposti pois tummentamalla oransseja alueita ja lisäämällä oranssin värikylläisyyttä. Todella helppoa ja parantaa lopputulosta huimasti!

ihonsävy
Tässä kuvassa ero on oikeastaan aika pieni, sillä en kuitenkaan halunnut kasvoista liian tummia. Vasemmanpuoleisessa kuvassa en ole vielä ollenkaan koskenut oranssin ja punaisen värin säätöihin, vasemmalla molempia on hieman tummennettu ja saturaatiota lisätty. Huomaatko eron?


9. Tarkennus silmiin

Muista kuvatessa keskittyä siihen, että tarkennus on oikeassa paikassa. Ei taustassa, kengissä tai mahassa, vaan siellä kasvojen kohdilla. Ja varsinkin lähikuvissa tarkennuksen pitäisi olla silmissä, ja jos oikein tarkkoja ollaan, siinä kameraa lähempänä olevassa silmässä. Jos tarkennus ei ole kohdillaan, saa kuva olla aika tosi hyvä ollakseen silti hyvä.

10. Kuvaa illalla

Olen ehkä maininnut tästä aikaisemminkin vähintään sata kertaa, mutta mielestäni luonnonvalo vain on parhaimmillaan iltaisin. Valo on paljon pehmeämpää ja vastavalon avulla kohteen saa korostumaan kauniisti. Mahdollisuuksien mukaan pyrinkin aina sopimaan kuvaukset alkavaksi noin 2-3 tuntia ennen auringonlaskua. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta silloin kannattaa pysytellä varjossa. Keskipäivän valo on nimittäin todella kova ja tylsä. Tai toki myös aamu käy yhtä hyvin kuin iltakin. Todella pilvisellä säällä ajankohdalla ei ole tietenkään ihan niin paljoa merkitystä, mutta Suomen sääolosuhteet nyt ovat hieman hankalasti ennustettavissa, joten parempi pelata varman päälle.

Mitkä ovat sinun parhaita vinkkejäsi liittyen henkilökuvaukseen?

9. toukokuuta 2019

Abel Tasman National Park - Vihdoin Eteläsaarella!

Abel Tasman national park-4

Abel Tasman national park-1

Abel Tasman national park-9

Abel Tasman national park-7

Abel Tasman national park-12

Abel Tasman national park-14

Abel Tasman national park-17

Abel Tasman national park-27

Abel Tasman national park-19

Abel Tasman national park-32

Abel Tasman national park-20

Abel Tasman national park-17

Abel Tasman national park-35

Abel Tasman national park-36

Abel Tasman national park-31

Abel Tasman national park-40

Abel Tasman national park-37

Abel Tasman national park-41

Abel Tasman national park-44

Abel Tasman national park-48

Abel Tasman national park-55

Abel Tasman national park-56

Abel Tasman National park

Abel Tasman national park-57

Huomaatteko kuvissa suuren eron aikaisempiin Pohjoissaaren kuviin? En minäkään. Olin kuullut niin paljon siitä, kuinka Etelä- ja Pohjoissaaren luonto ovat täysin erilaisia, mutta täällä Eteläsaaren pohjoisosassa en vielä huomannut niin suurta muutosta. Abel Tasman National Park on muistaakseni maan toiseksi suosituin kansallispuisto, ja erittäin rauhallinen verrattuna pari postausta sitten esittelemääni Tongariron kansallispuistoon. Saatiin olla melkenpä keskenämme!

Olin puistossa vain pari yötä, joten meillä oli aikaa seikkailla yksi kokonainen päivä. Heräsimme aamulla aikaisin nappaamaan vesitaksin puiston toiselle puolelle, josta sitten vaelsimme noin 13 kilometriä takaisin hostellille. Aamulla sää oli erittäin pilvinen ja sateinen, ja todella ihmettelin, miksi ihmeessä olen tekemässä tätä ja mieluummin olisin sängyssä lämpimän peiton alla... Mutta kuten kuvistakin ehkä näkee, päivästä tulikin myöhemmin aivan täydellinen! Sade loppui kuin taikaiskusta sillä sekunnilla, kun astuimme veneestä ulos, ja iltapäivillä päästiin melkein hellelukemiin Perus Uusi-Seelanti... :D

Puiston alueella ei ollut ollenkaan puhelinyhteyksiä, olimme siis koko päivän onnellisesti täysin eristyksissä muusta maailmasta. Onnellisen tietämättöminä siitä, että muutaman sadan kilometrin päässä Christchurchissa oli meneillään yli 50 ihmisen hengen vaatineet moskeijaiskut. Saimme tietää uutiset vasta illalla hostellilla. En halua sanoa, että tämä olisi mitenkään täysin pilannut päiväämme, mutta kyllähän se kieltämättä vaikutti niin tämän kuin seuraavienkin päivien tunnelmiin, ja tapahtunut käy aina väistämättä mielessä näitä kuvia katsellessa.