6. kesäkuuta 2019

Queenstown – Tein laskuvarjohypyn!

Skydiva southern alps-3

Skydiva southern alps-1

Skydiva southern alps-2

Skydiva southern alps-4

Skydiva southern alps-5

Skydiva southern alps-6

Skydiva southern alps-7



Vielä puoli vuotta sitten, tai varsinkaan esimerkiksi pari vuotta sitten en todellakaan olisi kuvitellut kuuluvani niihin ihmisiin, jotka pystyvät tekemään laskuvarjohypyn. Varmasti suurin osa minut tuntevista ei olisi uskonut, että teen mitään ihan näin extremea. Mutta Uudessa-Seelannissa pari kaveriani oli tämän tehnyt, ja jotenkin sitten saivat minutkin sille kannalle, että se olisi hyvä idea. Näin myös bussissa monta laskuvarjohypyn tehnyttä, ja hekin kaikki suosittelivat sitä todella paljon. Varsinkin heti hypyn jälkeen tyypit suorastaan pakottivat muita varaamaan hypyn itselleenkin... :D

On monta hyvää syytä, miksi laskuvarjohyppyä ei voi jättää välistä, jos matkustaa Uuteen-Seelantiin; maa on ylipäätään tunnettu extreme-aktiviteeteista, ja siellä on niihin ihan huippuhyvä osaaminen, maisemat ovat ihan käsittämättömän upeita ja hyppy on myös verrattain melko edullinen. Matalimmat hypyt maksavat reilusti alle 200€ (Suomesta löysin nopealla googlauksella 335€ maksavan hypyn)

Tämä ei siis ollut mikään hetken päähänpisto, vaan kuten Franz Josefista kertovassa postauksessa mainitsinkin, olin yrittänyt hyppyä jo ainakin kolme kertaa aiemminkin. Erityisesti Franz Josef harmitti, sillä se olisi kuulemma toiseksi paras paikka laskuvarjohypylle koko maailmassa, heti Mount Everestin jälkeen... Mutta ehkä se sitten ensi kerralla, Queenstownkin oli ihan käsittämättömän upea!

En enää edes osannut ihan hirveän paljoa jännittää hyppäämistä, sillä olin jo stressannut edellisillä kerroilla. Se oli siis hoidettu, ja nyt hyppy vihdoin toteutuisi! Kanssani hypännyt nainen oli todella mukava, ja oli siistiä, että kyseessä oli hänenkin ensimmäinen hyppynsä tässä paikassa eli hänkin oli todella innoissaan! Hän työskentee normaalisti toisessa laskuvarjohyppypaikassa, ja oli vain tuuraamassa tuona päivänä. Käytiin ohjeistukset läpi, varusteet päälle ja koneeseen!

Vielä koneessakin olin yllättävän rauhallinen, ja todella nautin maisemista. Äkkiä olimmekin jo hyppykorkeudessa, ja koska hyppäsin toisena, en edes ehtinyt liikaa miettiä että mitä tapahtuu, kun olimmekin jo ulkona koneesta! Ja olihan se taivaalta tippuminen vapaapudotuksena aika hurjaa ja siisti tunne! Olin ostanut hypyn 9000 jalan korkeudelta, jolloin vapaapudotus olisi noin 30 sekuntia. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, että tämä on kyllä elämäni pisimmät 30 sekuntia, sillä en ollut älynnyt haukata happea ennen hyppyä, eikä sitä siinä vauhdilla pudotessa pysty hengittämään. Alkoi siis vähän tuntua siltä, että happi loppuu, mutta ihan vähän sen jälkeen varjo jo avautuikin. Koko hypyssä nautin varmasti eniten leijailusta upeiden maisemien yllä, sitä olisi voinut jatkaa pidempäänkin! Maassa sain kuulla, että se 30 sekuntia oli muuten 45 sekuntia, koska kukaan muu ei ollut valinnut matalinta hyppyä eivätkä he viitsineet availla koneen ovia moneen kertaan. Sain siis ilmaisen korotuksen 12 000 jalan korkeuteen, eli lähes neljään kilometriin. Kiva tietää siinä vaiheessa... :D

Tunne maassa oli ihan huikea, ja tästä kyllä riitti adrenaliinia muutamaksi päiväksi! En ehkä vieläkään ihan voi uskoa, että tein sen... Ja voisin tehdä uudestaankin! En ehkä korkeammalta, sillä en uskoisi nauttivani pidemmästä vapaapudotuksesta, mutta samalta korkeudelta jossain toisessa paikassa. Ja suosittelen laskuvarjohyppyä kyllä kaikille muillekin!



Queenstown on tunnetusti maailman seikkailupääkaupunki, joten eihän yksi extreme-aktiviteetti riittänyt! Parin päivän päästä tein myös keinun, mistä on video ylempänä. Eikä siis mitä tahansa keinua, vaan tuollainen muutaman kymmenen metrin narulla oleva ja isoon rotkoon tippuva. Oli uuten yllättävän pelottavaa vetää siitä narusta, ja päästää itseni lentämään! Alussa oleva vapaapudotus oli erityisen hurja, kun köyttä ei tuntenut yhtään, eikä siis periaatteessa voinut olla varma että toimiiko se... D: No toimihan se, ja sen jälkeen keinuminen oli ihan superkivaa!

Vieressä olisi myös ollut benji-hyppypaikka, mutta se ei jostain syystä ole minua koskaan niinkään paljoa innostanut. Pystyisin sen kyllä varmaan tekemään, mutta en olisi itse valmis maksamaan siitä kymmeniä euroja. Tämä keinu kestää paljon pidemmän aikaa kuin joku parin sekunnin benji! Lisäksi bongasin tämän myös 50% alennuksesta! Ja ehkä niin moni ei ole kokenut tätä aktiviteettia. Ainakin muutama tuttuni sanoi etteivät he koskaan ole nähneet tällaista keinua. Oletko sinä?

Mitä extreme-aktiviteetteja sinä olet tehnyt?

6 kommenttia:

  1. Vau, nuo maisevat ovat aivan älyttömän kauniita! Olisi kyllä mahtavaa uskaltaa itsekin tehdä joskus jotain tuollaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ovat! Siitä vaan varaamaan, onnistuuhan tuo vaikka Suomessakin ;D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Haha, en mäkään todellakaan ollut hyppäämässä vielä muutama kuukausi sitten... :D

      Poista
  3. Huh, ottaa jo mahanpohjasta kun kattoo noita videoita! xD Saa nähä oisko itestä koskaan noihin hommiin. Hienoa että sie onnistuit ja pystyit näköjään ihan ite repimään narun tuossa keinussa. On varmana aika voittaja fiilis!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan kokeilemaan! ;)
      Ja joo, se narun repäiseminen oli kyllä yllättävän pelottavaa! Laskuvarjohyppyhän on sinänsä ihan superhelppo, kun siinä ei itse oikeastaan tarvitse tehdä mitään :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kuvaan Canon 7D Mark II -kameralla (ennen joulukuuta 2016 otetut kuvat on otettu 1100D:llä), johon minulla on viisi objektiivia; Canon 18-55mm f/3.5-5.6, Canon 70-300mm f/4-5.6 IS USM, Canon 50mm f/1.4 USM, Canon 100mm f/2.8L IS USM sekä Tokina AT-X 116 PRO DX II 11-16mm f/2.8. Kuvankäsittelyohjelmani on Lightroom 6.

Jos sinulla on kysyttävää valokuvaukseen, bloggaamiseen tai johonkin muuhun liittyen, laita rohkeasti kommenttia! Katsothan kuitenkin ensin, löytyisikö vastaus valokuvausvinkit-välilehden taakse kokoamistani postauksista tai sivupalkin hakutoiminnon avulla.