13. kesäkuuta 2019

Aucklandissa taas – teemana Skytower

skywalk-7

skywalk-1

skywalk-22

skywalk-5

skywalk-4

skywalk-2

Auckland 3-8

Auckland 3-9

Auckland 3-5

Auckland 3-3

Auckland 3-4

Auckland 3-16

Auckland 3-11

Auckland 3-12

Auckland 3-22

Auckland 3-15

auckland sunset

Auckland 3-27

Auckland 3-29

Auckland 3-26

Auckland 3-30

Katsokaas mitä löysin varastosta lähes puolen vuoden takaa, kuvia mun toiselta Aucklandin visiitiltä! Nämä olivat vähän unohtuneet luonnoksiin, kun on ollut niin paljon kaikkea tuoreempaa siistiä kerrottavaa.

Kävin Aucklandissa yhteensä useammankin kerran puolen vuoden aikana, sillä kaupunki nyt sattuu olemaan maan isoin ja vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä tilalta missä asuin. Tämä oli toinen kunnon vierailuni kaupungissa, ja sen pääsyynä oli nähdä naapurissa asunutta ruotsalaista kaveriani, joka tuli reppureissunsa jälkeen vielä pariksi päiväksi Aucklandiin ennen kotiinlähtöä. Ja no, oli myös kivaa vaihtelua päästä maalta muutamaksi päiväksi kunnon kaupungin sykkeeseen.

Vierailun teemana oli selvästi eteläisen pallonpuoliskon korkein rakennus Skytower, sillä siellä tuli vierailtua yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla menimme lounastamaan tornin yläosaan, ja tornin pyöriessä saimme lounaan ajan nauttia vaihtuvista maisemista. Toinen oli vierailuista hurjin, nimittäin menin hissillä suoraan rakennuksen katolle, ja vieläpä tornin ulkopuolelle! Kyseessä on siis Skywalk-niminen aktiviteetti, jossa pääsin kävelemään metrin levyisellä ritilällä 192 metrin korkeudessa koko tornin ympäri. Olin bongannut aktiviteetin alennuksesta maanantaiaamulle kello 8.00, ja iloiseksi yllätyksekseni olin ainut osallistuja! Sain siis oppaalta samalla yksityisen oppitunnin kaupungin historiasta ja vinkkejä näkemisen arvoisista nähtävyyksistä ja aktiviteeteista. Siis samalla, kun roikuimme siellä katolla. Pelkkä kävely olisikin ollut ihan liian helppoa, joten hän pisti minut myös roikkumaan reunan yli eri tavoilla useammankin kerran, mikä olikin yllättävän pelottavaa. :D 


Skywalk sisälsi myös lipun tornin katselutasanteelle, minkä sai käyttää haluamanaan ajankohtana. Itse säästin sen iltaan, ja menin ylös katselemaan auringonlaskua. Tämä hetki on jostain syystä jäänyt mieleeni yhtenä parhaista Uudessa-Seelannissa matkustaessa. Tornissa oli illalla yllättävän rauhallista, joten pystyin istumaan rauhassa alas ja nauttimaan auringonlaskusta. No, itse auringonlasku ei ilmeisesti ollut kovin hieno, kerta siitä ei tässäkään ole kuvia, joten päätin vielä jäädä odottamaan kunnon pimeyttä ja kaupungin valojen syttymistä. Odottaessa nautin maisemista, mietin vain kuinka siistiä on olla toisella puolella maapalloa ja nautin aiemmin Suomi-kaupasta ostamani Pätkiksen. Haha, en raaskinut ostaa itselleni mitään muuta sen ja ruisleivän lisäksi, kun kaikki oli ymmärrettävästi niin kallista.


Skytowerin lisäksi kävin itsekseni myös Rangitata-tulivuorisaarella (jossa muuten onnistuin taas hienosti eksymään ja juoksentelemaan ympäri metsiä puoli tuntia ennen viimeisen lautan lähtöä, hyvä minä... Löysin kuitenkin tieni takaisin ajoissa) sekä Waiheke-viininviljelysaarella, mutta näistä ei juurikaan ole kuvia. Lisäksi kävimme Gabrielin kanssa lautalla Devonportissa tutustumassa siihen osaan kaupungista ja nauttimassa auringonlaskusta. Jos mun olisi pakko asua jossain Aucklandissa, se olisi upeita auringonlaskuja tarjoava ja sopivan syrjässä meren äärellä oleva Devonport. Harmi vaan, että se taitaa olla aika kallista aluetta... Mutta eikö näytäkin ihanalta?

Kuulin, että näitä Skywalk-kokemuksia järjestetään monessa muussakin tornissa ympäri maailmaa, oletko sinä kokeillut?

6. kesäkuuta 2019

Queenstown – Tein laskuvarjohypyn!

Skydiva southern alps-3

Skydiva southern alps-1

Skydiva southern alps-2

Skydiva southern alps-4

Skydiva southern alps-5

Skydiva southern alps-6

Skydiva southern alps-7



Vielä puoli vuotta sitten, tai varsinkaan esimerkiksi pari vuotta sitten en todellakaan olisi kuvitellut kuuluvani niihin ihmisiin, jotka pystyvät tekemään laskuvarjohypyn. Varmasti suurin osa minut tuntevista ei olisi uskonut, että teen mitään ihan näin extremea. Mutta Uudessa-Seelannissa pari kaveriani oli tämän tehnyt, ja jotenkin sitten saivat minutkin sille kannalle, että se olisi hyvä idea. Näin myös bussissa monta laskuvarjohypyn tehnyttä, ja hekin kaikki suosittelivat sitä todella paljon. Varsinkin heti hypyn jälkeen tyypit suorastaan pakottivat muita varaamaan hypyn itselleenkin... :D

On monta hyvää syytä, miksi laskuvarjohyppyä ei voi jättää välistä, jos matkustaa Uuteen-Seelantiin; maa on ylipäätään tunnettu extreme-aktiviteeteista, ja siellä on niihin ihan huippuhyvä osaaminen, maisemat ovat ihan käsittämättömän upeita ja hyppy on myös verrattain melko edullinen. Matalimmat hypyt maksavat reilusti alle 200€ (Suomesta löysin nopealla googlauksella 335€ maksavan hypyn)

Tämä ei siis ollut mikään hetken päähänpisto, vaan kuten Franz Josefista kertovassa postauksessa mainitsinkin, olin yrittänyt hyppyä jo ainakin kolme kertaa aiemminkin. Erityisesti Franz Josef harmitti, sillä se olisi kuulemma toiseksi paras paikka laskuvarjohypylle koko maailmassa, heti Mount Everestin jälkeen... Mutta ehkä se sitten ensi kerralla, Queenstownkin oli ihan käsittämättömän upea!

En enää edes osannut ihan hirveän paljoa jännittää hyppäämistä, sillä olin jo stressannut edellisillä kerroilla. Se oli siis hoidettu, ja nyt hyppy vihdoin toteutuisi! Kanssani hypännyt nainen oli todella mukava, ja oli siistiä, että kyseessä oli hänenkin ensimmäinen hyppynsä tässä paikassa eli hänkin oli todella innoissaan! Hän työskentee normaalisti toisessa laskuvarjohyppypaikassa, ja oli vain tuuraamassa tuona päivänä. Käytiin ohjeistukset läpi, varusteet päälle ja koneeseen!

Vielä koneessakin olin yllättävän rauhallinen, ja todella nautin maisemista. Äkkiä olimmekin jo hyppykorkeudessa, ja koska hyppäsin toisena, en edes ehtinyt liikaa miettiä että mitä tapahtuu, kun olimmekin jo ulkona koneesta! Ja olihan se taivaalta tippuminen vapaapudotuksena aika hurjaa ja siisti tunne! Olin ostanut hypyn 9000 jalan korkeudelta, jolloin vapaapudotus olisi noin 30 sekuntia. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, että tämä on kyllä elämäni pisimmät 30 sekuntia, sillä en ollut älynnyt haukata happea ennen hyppyä, eikä sitä siinä vauhdilla pudotessa pysty hengittämään. Alkoi siis vähän tuntua siltä, että happi loppuu, mutta ihan vähän sen jälkeen varjo jo avautuikin. Koko hypyssä nautin varmasti eniten leijailusta upeiden maisemien yllä, sitä olisi voinut jatkaa pidempäänkin! Maassa sain kuulla, että se 30 sekuntia oli muuten 45 sekuntia, koska kukaan muu ei ollut valinnut matalinta hyppyä eivätkä he viitsineet availla koneen ovia moneen kertaan. Sain siis ilmaisen korotuksen 12 000 jalan korkeuteen, eli lähes neljään kilometriin. Kiva tietää siinä vaiheessa... :D

Tunne maassa oli ihan huikea, ja tästä kyllä riitti adrenaliinia muutamaksi päiväksi! En ehkä vieläkään ihan voi uskoa, että tein sen... Ja voisin tehdä uudestaankin! En ehkä korkeammalta, sillä en uskoisi nauttivani pidemmästä vapaapudotuksesta, mutta samalta korkeudelta jossain toisessa paikassa. Ja suosittelen laskuvarjohyppyä kyllä kaikille muillekin!



Queenstown on tunnetusti maailman seikkailupääkaupunki, joten eihän yksi extreme-aktiviteetti riittänyt! Parin päivän päästä tein myös keinun, mistä on video ylempänä. Eikä siis mitä tahansa keinua, vaan tuollainen muutaman kymmenen metrin narulla oleva ja isoon rotkoon tippuva. Oli uuten yllättävän pelottavaa vetää siitä narusta, ja päästää itseni lentämään! Alussa oleva vapaapudotus oli erityisen hurja, kun köyttä ei tuntenut yhtään, eikä siis periaatteessa voinut olla varma että toimiiko se... D: No toimihan se, ja sen jälkeen keinuminen oli ihan superkivaa!

Vieressä olisi myös ollut benji-hyppypaikka, mutta se ei jostain syystä ole minua koskaan niinkään paljoa innostanut. Pystyisin sen kyllä varmaan tekemään, mutta en olisi itse valmis maksamaan siitä kymmeniä euroja. Tämä keinu kestää paljon pidemmän aikaa kuin joku parin sekunnin benji! Lisäksi bongasin tämän myös 50% alennuksesta! Ja ehkä niin moni ei ole kokenut tätä aktiviteettia. Ainakin muutama tuttuni sanoi etteivät he koskaan ole nähneet tällaista keinua. Oletko sinä?

Mitä extreme-aktiviteetteja sinä olet tehnyt?

30. toukokuuta 2019

Queenstown – Vuoren huiputus maailman seikkailupääkaupungissa

Queenstown-11

Queenstown on tunnettu koko maailman seikkailupääkaupunkina sekä Uuden-Seelannin party-pääkaupunkina ja turistikeskuksena. Reppureissua suunnitellessani olin kuullut todella monilta Queenstownin olleen heidän suosikkipaikkansa, tai vähintäänkin yksi niistä koko Uudessa-Seelannissa, joten odotukset olivat korkealla! Tästä johtuen halusin myös itse viettää kaupungissa vähän enemmän aikaa, ja olinkin siellä yhteensä seitsemän päivää. Queenstown alkoikin tuntua todella kodikkaalta, sillä kaupunki on kuitenkin suhteellisen pieni, tunsin jo paljon ihmisiä bussista, sillä olin matkustanut joidenkin kanssa jo viikkoja ja myös siksi, että jo Aucklandissa matkani alussa tapaaman suomalainen Sanni asuu kaupungissa. Hänenhän piti siis olla ihan ohikulkumatkalla, mutta päätyi sitten muuttamaan sinne ainakin toistaiseksi... Ymmärrän hyvin!

Vähän ihmettelin näinkin pientä kuvasaldoa viikon ajalta, mutta sitten taas muistin kaupungin teemat. Juhliessa ja extreme-aktiviteeteissa ei paljon tullut järkkäriä kannettua mukana. Lisäksi halusin myös ottaa vähän rennommin aktiviteettien suhteen, kun kerrankin ehdin pysähtymään yhteen paikkaan. Baareihin en tosin mennyt kuin kerran, sillä jaksan innostua moisesta vain noin kaksi kertaa vuodessa. Queenstown on muuten tunnettu myös maan laskettelukeskuksena, ja siihen liittyen keskustasta löytyi pari jääbaaria! Eli kaikki baarin sisällä oli tehty jäästä, huonekalut ja juomalasit mukaanlukien, ja sisällä oli noin seitsemän astetta pakkasta. Oli jännää olla niin kylmässä tooodella pitkästä aikaa! Mutta onneksi saimme viettää siellä vain puoli tuntia, haha :D

Queenstown-1

Queenstown-2

Queenstown-27

Queenstown-28

Queenstown-26

Seuraavalle päivälle olimme kaverin kanssa sopineet muutaman tunnin vaelluksen, fiksusti siis heti sen jälkeen, kun olimme molemmat olleet juhlimassa pilkkuun asti (virhe nro. 1). Kyseessä piti olla ihan helppo vaellus, vaikkakin tietenkin ylämäkeen, kohteeseen Ben Lomond Saddle. Sen verran fiksuja sentään olimme, että maksoimme itsemme kipeiksi skippaamalla ensimmäisen tunnin vaeltamisen ja maksamalla Gondolikyydistä. 

Kumpikaan meistä ei sen tarkemmin ollut selvittänyt vaellusreittiä, vaan luotimme, että sieltä löytyisi karttoja ja opastekylttejä (virhe nro. 2). Emme kuitenkaan missään vaiheessa löytäneet alkuperäistä kohdettamme, sillä sitä ei oltu merkitty mitenkään. Noin parin tunnin vaelluksen jälkeen vähän mietimme, että mennään sitten huipulle asti, kun kerran tänne asti on jo tultu. Eihän se voi niin paha olla? Vähän kyselimme vastaantulijoilta, kannattaako sinne mennä ja kauanko siinä kestää. Kaikkien mielestä paikka oli älyttömän upea, mutta pari varoitti siitä, ettei meidän ehkä näin myöhään ja näin vähäisillä varusteilla enää kannattaisi yrittää sitä (ei kuunneltu, virhe nro. 3).

Queenstown

Queenstown-23

Queenstown-21

Queenstown-25

Queenstown-19

Queenstown-20

Luotimme itseemme, ja päätimme kuitenkin valloittaa reitin loppuosankin. Se "noin tunnin" kestävä matka osoittautui vähintään kahdeksi tunniksi. Loppuosa ei nimittäin enää ollutkaan vaellusta jyrkkään ylämäkeen, vaan kiipeilyä (vielä tässäkään kohtaa ei älytty luovuttaa, virhe nro. 4). No ei nyt ihan mitään vuorikiipeilyä, mutta käsiä sai kyllä käyttää lähes yhtä paljon kuin jalkojakin, ja se oli oikeasti erittäin jyrkkää, kivikkoista ja vaikeakulkuista. Niille rinkkaan jättämilleni vaelluskengille olisi nyt ollut käyttöä enemmän kuin koskaan (virhe nro. 5). Eikä farkkushortsitkaan olleet mikään paras valinta (virhe nro. 6). Tässä vaiheessa voisin myös mainita, ettei kuntoni todellakaan ole mitenkään erityisen hyvä (virhe nro. 7). Ja mainittakoon myös se, että auringonlaskuun oli vain se parisen tuntia aikaa (virhe nro. 8).

Queenstown-4

Queenstown-5

Queenstown-7

Queenstown-8

Queenstown-6

Pahinta oli kuitenkin se, ettei meillä todellakaan ollut tarpeeksi vettä mukana (Virhe nro. 9). Erittäin rankalle kokopäivävaellukselle kuumana kesäpäivänä ei lähdetä puolen litran vesipullon kanssa. Eikä sitä vaellusta todellakaan päätetä pidentää siinä vaiheessa, kun vesi on jo lopussa...

Huipulle kiivetessämme kahden hengen seurueeseemme liittyi muutama muukin nuori vaeltaja. Kaksi heistä oli jo vaeltanut ihan aamusta asti kauemmalta lähtöpaikalta, joten he luonnollisesti olivat jo aivan lopussa. Yksi oli aloittanut samasta paikasta meidän kanssamme pari tuntia aikaisemmin, mutta oli vielä hieman kipeänä ja siitä johtuen matkanteko oli vähän hitaampaa. Liityimme kaikki yhdeksi joukkueeksi, ja kannustimme toisiamme huipulle asti, mikä varsinkin näin jälkikäteen ajatellen oli aika siistiä! Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin kaikki huipulle asti! Luulin, että Tongariro crossing oli rankka, mutta kyllä tämä oli ylivoimaisesti rankin fyysinen suoritukseni ikinä. Olen tavallaan erittäin ylpeä itsestäni ja itseni ylittämisestä moneen kertaan. Toisaalta olen myös todella pettynyt itseeni, kun lähdin tällaiselle vaellukselle aivan surkealla valmistelulla.

Maisemat huipulla olivat kuitenkin aivan käsittämättömän upeat! En varmasti ole koskaan aiemmin kiivennyt noin korkealle, enkä tiedä tulenko kiipeämäänkään... Onneksi ehdimme vielä juuri ennen auringonlaskua! Vuori on Queenstownin korkein, ja sieltä on upeat maisemat muiden vuorien yli ja järville. Todellakin kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista.

Queenstown-9

Queenstown-16

Queenstown-13

Queenstown-14

Queenstown-17

Queenstown-18

Pidimme huipulla parinkymmenen minuutin tauon maisemia ihaillen, minkä jälkeen oli pakko lähteä alaspäin ellemme haluaisi mennä aiempaa, jyrkkää ja vaikeakulkuista kiipeilyosuutta alas pilkkopimeässä. Vaellus ei siis todellakaan ollut vielä ohi, mutta toki alaspäin meneminen oli huomattavasti nopeampaa, vaikkeivät jalat enää meinanneetkaa jaksaa kantaa. Matkalla näimme myös ihanan papukaijan, jonka kanssa pysähdyimme hengailemaan varmaan kymmeneksi minuutiksi (kuvaa on muokattu aika paljon, oikeasti tuolloin oli jo melkein pimeää ja loppumatka meni taskulamppujen valossa). Perille gondolille päästessämme (joka luojan kiitos oli vielä auki!) olimme kaikki aivan loppu, ja itse ainakin suuntasin ensitöikseni vessaan juomaan pari litraa vettä. Sen jälkeen menimme keskustaan testaamaan maailmankuulut Fergburgerit, burgeri ei varmasti ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin tämän päivän jälkeen!

Loput kuvista sitten ovatkin Queenstownin puutarhasta, maisemista sen ympärillä sekä yhden "vähän pienemmän" kukkulan valloitukselta. Näistä nyt ei kuitenkaan ole sen jännempiä tarinoita kerrottavana, joten kilometripostauksen voinee taas jättää tähän. Niistä mainitsemistani extreme-aktiviteeteista kerron lisää seuraavassa postauksessa!

Olisiko teillä tarinoita vähän pieleen menneiltä vaelluksilta? :D